Raskulaiset kertoo juttusarjan esittelyssä Johanna Kriikkula.
Kuka olet ja mikä ilahduttaa sinua tällä hetkellä?
Olen Johanna Kriikkula ja minua ilahduttaa esikoiseeni puraissut suunnistuskärpänen.
Miten ja milloin päädyit suunnistuksen pariin?
90-luvun puolivälissä, Parkanossa Viinikan pururadalla alkoi suunnistuskoulu. Äitini vei minut sinne ja sille tielle jäin. Ensimmäisiin suunnistuskisoihinkin lähdin seurakavereiden kyydissä, jalassa upouudet valkoiset tennissukat. Oli muuten viimeinen kerta, kun äiti osti minulle valkoiset sukat. Alkuun juoksin vain siimaria pitkin ja vannoin lopettavani suunnistuksen, kun en saa enää juosta siimariratoja. Siirryin kuitenkin niihin aikoihin Ikaalisten Nousevaan Voimaan ja opin, että suunnistuksessa ratkaisee muukin kuin vain kova loppukiri.
Mitä muuta tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?
Lenkkeillä/ulkoilla koko perheen voimin sekä leipoa.
Paras suunnistuskokemus?
Pitkän SM-hopea sarjassa D18. Juoksin finaalin vahvasti teipatulla nilkalla, koska olin loukannut sen edellispäivän karsinnassa. Yhtään ylimääräistä askelta en pystynyt ottamaan.
Lempikarttamerkki?
Jyrkänne
Muut eivät tiedä minusta, että
16-vuotiaana juoksin Venla-joukkueessa, jossa muut jäsenet olivat hiihtosuunnistuksen maailmanmestari, suunnistuksen maailmanmestari ja hiihdon olympiakisakävijä.
Kahden ensimmäisen osuuden aikana olimme pitkän aikaa kisan johdossa. Jännityksellä odottelin vaihtoalueella omaa osuuttani. Lähdin kolmannelle osuudelle sijalta 28 ja tulin vaihtoon sijalla 32. Loppusijoitus oli 50.
Parasta Rasti-Kurikassa on?
Rento meininki.
Seuraavaksi haastan?
Leena Ojalan