RasKulaiset kertoo -sarjan suunnistajaesittelyssä Leena Ojala. 
Kuka olet ja mikä ilahduttaa sinua tällä hetkellä?
Olen Ojalan Leena ja harvinaisen lämmin syyssää ilahduttaa mieltä. Toki odotan jo kovasti lunta ja hiihtokelejä.
Miten ja milloin päädyit suunnistuksen pariin?
Suunnistusharrastukseni aloitin Rasti-Kurikassa n. 10-vuotiaana Palomäen Sannan houkuttelemana. Ensin kävin Rasti-Kurikan suunnistuskoulussa ja siitä sitten iltarasteille ja kisoihin. Suunnistuskisoissa kuljin alkuvuodet Palomäen perheen mukana. Kisareissuissa meitä oli auton takapenkillä yleensä neljä mukulaa, mutta hyvin me sinne silloin mahduttiin. Aluksi suunnistettiin reittiviivaa, jossa tuli useammankin kerran pistettyä neulalla sormeen, kun rastin paikkaa karttaan yritti osoittaa.
Mitä muuta tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?
Tykkään maastopyöräillä sekä hiihtää. Villasukkien kutominen on luppoajan mielipuuhaa, vaikka siinä ei aina niin hermo lepääkään.
Paras suunnistuskokemus?
Kyllä Jukolan viesti kokonaisuudessaan nousee joka vuosi ykköstapahtumaksi. Onhan se suunnistuskansan joulu ja juhannus yhtä aikaa. Mielenkiintoisin suunnistuskokemus on ollut Australiassa v. 2009 veteraanien MM-kisoissa, jossa metsät olivat täynnä kenguruita ja niiden seassa yritettiin keskittyä suunnistamiseen. Australian tuomisina oli sprintin MM-pronssi. Kisa käytiin Sydneyn Olympiapuistossa, joka on ollut kaunein sprinttimaasto, jossa olen tähän mennessä kilpaillut.
Lempikarttamerkki?
Avokallio. Nopeakulkuista ja mukava rapse kuuluu nastarin alla.
Muut eivät tiedä minusta, että…
inhoan käärmeitä yli kaiken.
Parasta Rasti-Kurikassa on…
Rento meininki, yhteisöllisyys sekä ystävyyssuhteet.
Seuraavaksi haastan…
”Taisteluparini” Sanna Palomäen.
@juhaniheittola